Kirjailijat

Klikkaamalla kirjailijan nimeä siirryt esittelyyn.

Tarja Aikio
Helena Alm
Lauri Arrela
Nina Haiko
Jaakko Heikkilä
Pekka Isaksson
Jorma Lehtola
Matti Lehtola
Teuvo Lehtola
Veli-Pekka Lehtola
Minna Lämsä
Siiri Magga-Miettunen
E. N. Manninen 
Rauna Paadar-Leivo 
Merja Aletta Ranttila

Tarja Aikio
(s. 1964) on kuusilapsisen poromiesperheen nuorin lapsi. Hän muutti kuusivuotiaana Pelkosenniemeltä Sodankylään, jossa hän asuu edelleen. Hän on opiskellut merkonomiksi ja suorittanut antropologian opintoja Oulun yliopistossa. Tarja Aikio on naimisissa ja hänellä on kolme lasta.

 

 
 Helena Alm 
(s. 1960) on kotoisin Malmöstä, mutta asuu Luulajassa ja osan vuodesta Öölannissa. Alm on tehnyt töitä Ruotsin radiolle ja televisiolle. Viime vuosina hänen päätyönään ovat olleet dokumentit Venäjältä.

 

 

Lauri Arrela
Edesmennyt Lauri Arrela (aik. Lars Grönlund, 1911-1987) tuli vuonna 1935 asumaan Inariin, Juutuan rannoille, jossa hän oli ensin Otsamotunturilla palovartijana ja myöhemmin metsähallituksen kalavartijana. Hän haavoittui jatkosodassa vaikeasti ja pääsi siviiliin vielä sodan kestäessä hoitamaan saksalaisten puuhuoltoa metsävaltion edustajana.

Arrela tuli jo varhain tunnetuksi sekä Juutuajoen innokkaana soutajana että siitä kirjoittajana. Teoksen Vielä syttyvät nuotiotulet Juutuan rannalla toimittaja Vesa Luhta pitää Arrelaa yhdessä Antti Vallen eli Kiian-Antin kanssa Juutuan omalaatuisen taimensoutukulttuurin luojana - kulttuurin, joka elää Juutualla edelleen. Arrela aloitti kalastusnovellien kirjoittajana jo 1940-luvulla, ja harrastus säilyi 40 vuoden ajan.

 

 

Nina Haiko
Kouvolalainen Nina Haiko (s.1978) opiskeli Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa graafista suunnittelua 1997-2001. Hän kokosi ja kuvitti Pienen Maahiskirjan opinnäytetyönään keväällä 2001 yhdessä Minna Lämsän kanssa. Teos sai Viestintäalan ammattiliiton stipendin toukokuussa 2001. Haiko asuu Kouvolassa ja tekee kuvitustöitä tilauksesta.

 

 
 Jaakko Heikkilä
(s. 1956 Kemissä) Kukkolassa lähellä Torniota asuva Heikkilä on tunnetuimpia pohjoissuomalaisia valokuvaajia. Hän on valokuvissaan ja aiemmissa kuvateoksissaan Meän maa (1992) ja Kirkas nöyryys (1997) keskittynyt Tornionlaakson "meän kulttuuriin". Hänellä on ollut yksityisnäyttelyitä Skandinavian lisäksi Saksassa ja Englannissa sekä yhteisnäyttelyitä ympäri Eurooppaa.

 

 

Pekka Isaksson
Pekka Isaksson (s. 1951) on oululainen toimittaja ja aatehistorioitsija, jonka tutkimusala ovat rasismi ja rotuteoriat. Isaksson on kirjoittanut ja toimittanut rasismin aatehistoriasta yhdessä Jouko Jokisalon kanssa teokset Kallonmittaajia ja skinejä (Like, 1998) sekä Eriarvoisuus, valistuksen lupaus ja rasismi (SHS, 1999). Saamelaisten rodullistamista hän on käsitellyt useissa tieteellisissä ja yleistajuisissa artikkeleissa. Hän on toimittanut myös pohjoissuomalaisista toimittajista ja toimittajien ammattijärjestöstä kertovan kirjan Mikäli meille on kerrottu (Pohjois-Suomen Sanomalehtimiesyhdistys, 1996)

 

 

Jorma Lehtola (s. 1955)
Inarilaissyntyinen Jorma Lehtola on palkittu journalisti, joka on käsitellyt saamelaisuuden stereotypioita mm. multivisiona ja useissa elokuvatapahtumissa. Lehtola toimii myös Inarissa vuosittain pidettävän arktisen elokuvafestivaalin Skábmagovat (Kaamoksen kuvia) taiteellisena johtajana.

 

 

Matti Lehtola ( s. 1935 )
Matti Heimon poika Lehtola on veljeksistä nuorin ja myös "avojalkainen" inarilainen. Pian oppivelvollisuutensa hoidettuaan hän lähti Ouluun opiskelemaan, sillä sodan tuhoamassa Lapissa siihen ei ollut mainittavia mahdollisuuksia. Oulusta hän siirtyi jatko-opintoihin Lahteen. Opettajan työnsä hän aloitti 1.8.1958 ja jäi täysin palvelleena eläkkeelle 1.8.1998. Enin osa työvuosista vierähti Inarin opistolla. Kirkollisia ja kunnallisia luottamustehtäviä hänellä on ollut kylätoimikunnan jäsenestä liittovaltuuston puheenjohtajaan.

Kirjoittamastaan katekeetta Laura Lehtolan elämäkerrasta (WSOY 1984) hän sai lnarilaisteko-palkinnon. Osallistuakseen Inarin opiston pelastustalkoisiin hän kirjoitti novellikokoelman, joka julkaistiin nimellä Tuulihakkaaja vuonna 1992. Hänen tekstejään on julkaistu eräissä Museoviraston julkaisuissa, WSOY:n kustantamissa antologioissa ja lukemattomissa lehdissä

Teuvo Lehtola ( 1929 - 2004 )
Poromiehen, kalastajan ja ketunkasvattajan poika Teuvo Lehtola on lapsesta saakka elänyt kiinteässä yhteydessä saamelaiskulttuuriin. Käytännön tasolta nouseva näkökulma yhdistyy vankkaan oppineisuuteen, sillä tekijä on opettanut pitkään saamelaisten koulukeskuksessa Inarissa.

Lehtolan elämänuraan liittyy niin yhteiskunnallista kuin kulttuurista toimintaa. Hän on aloittanut poroerotusten kauppiaana ja toiminut Inarin kunnan ja seurakunnan palveluksessa kirjastonhoitajana ja suntiona. Saamelaisasioihin hän on tutustunut läheltä Samii Litto -yhdistyksen toiminnanjohtajana ja saamelaismuseon hoitajana. Luottamustehtävistä mainittakoon vuosikymmenien toiminta paikallisten yrittäjien veroasiantuntijana sekä uskottuna miehenä maanmittauksissa.

Monipuolinen tausta vaikuttaa siihen, että Lehtolan näkemykset asutus- ja hallintohistoriasta, uudisasutuksen vaiheista, liikenneyhteyksien kehityksestä ja lainsäädännön vaiheista perustuvat paitsi kirjatietoon, myös erikoisalojen syvälliseen hallintaan ja ymmärtämiseen.

Teuvo Lehtola on vastaanottanut Inarilaisteko -palkinnon v.1998. Palkinnon perusteissa Lehtolaa kiitettiin suullisen perinteen, luetun tiedon ja laajan elämänkokemuksen yhdistämisestä. "Hän on tarinoiden ja perimätiedon kautta luonut elävää kokonaiskuvaa neljän kulttuurin Inarista."

Teuvo Lehtolan kirjallinen tuotanto:

   

 

 

Veli-Pekka Lehtola (s. 1957)
Saamelaistutkija, filosofian tohtori Veli-Pekka Lehtola on tehnyt monia julkaisuja saamelaisten historiasta ja kirjallisuudesta. Hän on käsikirjoittanut saamelaista kuvataidetta koskevan multivision, tv-dokumentin ja cd-romin. Väitöskirja (1997) käsitteli lappilaisen identiteetin rakentumista ns. lapinkirjallisuudessa.

Vuonna 1997 Lehtola sai Saamelaisinstituutin myöntämän Israel Ruongin tunnustuspalkinnon ansioistaan saamelaistutkijana.

Veli-Pekka Lehtolan kirjallinen tuotanto:

 

 

Minna Lämsä
Paltamolainen Minna Lämsä (s.1977) opiskeli Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa graafista suunnittelua 1997-2001. Hän kokosi ja kuvitti Pienen Maahiskirjan opinnäytetyönään keväällä 2001 yhdessä Nina Haikon kanssa. Teos sai Viestintäalan ammattiliiton stipendin toukokuussa 2001. Minna Lämsä asuu Melalahdessa ja tekee kuvitustöitä tilauksesta.

 

 

Siiri Magga-Miettunen (s. 1941)
on tehnyt elämäntyönsä opettajana eri paikkakunnilla, pisimpään Kemissä. Hän on julkaissut saamen kielen aapisen "Abbes" vuonna 1968. Hänellä on ollut kirjoituksia pohjoissuomalaissa sanomalehdissä ja saamenkielisessä Sabmelas-lehdessä 1960-luvulta alkaen. Vuodesta 1982 hän on ollut kirjoittajaryhmä Ringin jäsen. Hän on toimittanut saamenkielistä kouluradiosarjaa Linnunrata (1989) ja osallistunut Hyvä Suomi ­kirjasarjan tekemiseen (WSOY 1994).

 

E. N. Manninen (1893-1944)
E. N. Manninen on Lapin kirjailijana tunnettu ennen kaikkea romaanistaan Tunturi uhkaa (1938). Manninen oli kalastajana ja metsästäjänä Inarissa 1920-luvun alussa, nimismiehenä Utsjoella vuosikymmenen lopun ja poliisimestarina Oulussa vuodesta 1931 alkaen. Manninen sai Suomen kirjallisuuden seuran palkinnot vuosina 1936 ja 1939. Hän julkaisi koko 1930-luvun aikakauslehdissä kertomuksia pohjoisen oloista. Ne on koottu teokseen Kahdentoista härjän raito.

E. N. Mannisen kirjallinen tuotanto:

  • Erämaan armoilla. Entisen Inarin ja Petsamon kairaa. Gummerus, 1937.
  • Tunturi uhkaa. Romaani lappilaisista. Gummerus, 1938.
  • Unkka Manni. Lapin mies sotatiellä. Gummerus, 1939.
  • Erään miehen sota. Rajan romaani. Gummerus, 1940.
  • Saattoi olla miehen onni. Kertomus suuresta yksinäisyydestä. Gummerus, 1943.
  • Kahdentoista härjän raito. Kuvauksia vanhasta Lapista ( 1998, toim. Veli-Pekka Lehtola)
Lapin maakuntakirjaston sivu E.N. Mannisesta

 

 

Rauna Paadar-Leivo 
Inarin Lusmaniemestä kotoisin oleva Rauna Paadar-Leivo tunnetaan lastenkirjailijana, joka on tehnyt monta kiitettyä teosta kuvittaja Merja Aletta Ranttilan kanssa. Hän on käsikirjoittanut myös esimerkiksi saamelaisen lastensarjan Káre-Nina.
Vieras talvi (alkuteos Goalsenjárga eli Koskeloniemi) on Paadar-Leivon ensimmäinen aikuisten romaani ja kaavaillun trilogian ensimmäinen osa.

Rauna Paadar-Leivon kirjallinen tuotanto:

  • Mo gidda boahtá Sápmái. Davvi Girji, 1988.
  • Luobbalvári stállu. Davvi Girji, 1989.
  • Hálssatanjeakki noaidi. Davvi Girji, 1990. - suom. Halstamojängän noita. Davvi Girji, 1990.
  • Skábmanieida. Davvi Girji, 1992.
  • Goalsenjárga. Davvi Girji, 1994. - suom. Vieras talvi. Kustannus-Puntsi, 1997.
  • Joknanieiddas. Davvi Girji, 1996.
  • Vuoi dan Kárenina. Davvi Girji, 2000.
Lapin maakuntakirjaston kirjailijasivu

 

 

Merja Aletta Ranttila (s. 1960)
Merja Aletta Ranttila on Suomen tunnetuin saamelainen kuvataiteilija. Hänet teki laajemmin tunnetuksi vuoden 1993 Tornion Shamaanikesässä syntynyt väittely "pirun kuvista", joita papit tulkitsivat shamanismiksi ja saatananpalvonnaksi.

Ranttila on taiteessaan käynyt läpi omia lapsuuden ahdistuksiaan, mutta reagoinut myös ajankohtaisiin asioihin, kuten Tsernobylin katastrofiin tai Persianlahden sotaan. Ankeiden sävyjen vastapainoksi on viime vuosina tullut uudenlaista seesteisyyttä, jota kuvastavat prinsessamaisen ilottelevat kuvat kultasateesta ja kimalluksesta.

Merja Aletta Ranttilan kirjallinen tuotanto:

  • Ánde ja ártegis guhkes beallji, Davvi Girji, 1991.
  • Ánde ja Lávlla-Lásse, Davvi Girji, 1992.
  • Ánde ja Gálle Guolánas, Davvi Girji, 1994.
  • Oma kuva. Kustannus-Puntsi, 1999.
Merja-Aletan tuotannon esittelyä löydät internetistä :
Arktinen neuvosto, Englanniksi
Rovaniemen taidemuseon sivu Merja Aletta Ranttilasta
Rovaniemen taidemuseon sivu Merja Aletta Ranttilan Ande -kirjan kuvituksista 
Lapin kuvataidelinkit
 


© Copyright Veli-Pekka Lehtola 2017  

Lea Virolainen & Lucci